Paluu juurille

Haa, I'm back, live and kicking. Eli pääsin kuin pääsinkin pois tuuliselta saarelta ja asustelen taas Suomen ihanaisella mantereeella. Tosin olen asunut jo vuoden, jos tarkkoja ollaan, ja mehän ollaan. Syy äkkinäiseen blogielämän käynnistymiseen juuri nyt on vuosipäivä, joka itse asiassa on tänään. Tadaaa, skumppapullot siis esiin ja bileet pystyyn!!!

Nimittäin tasan vuosi sitten saavuin Iceland Airin suoralla lennolla Helsinkiin (olin ollut tällä kertaa viisas ja vältin näin vaihdot ja niistä seuraavat katastrofit), jossa ylläri pylläri ei ollutkaan ketään kauan reissannutta matkamiestä vastassa. Paitsi muut suomalaiset, pari julkkista sekä ihana lämpö. Ennenkuin alan kuitenkaan morkata kavereitani enempää minun unohtamisesta, tapahtui paluuni ehkä myös vähäsen yllättäen (en ollut muistanut infota ihmisiä lopullisesta paluupäivästä), en ollut edes toivonut ketään kentälle (siis ilmaissut sitä ääneen/kirjallisesti ja telepatia ei vaan toimi) ja paluuaika sattui perjantai-keskipäiväksi. Ei siis ehkä ihanteellisin ajankohta kellekään nopealle piipahtamiselle Helsinki-Vantaalla. Oudon taksimatkan jälkeen kotona odotti kuitenkin mukava yllätys. Kortti ja lahja kaverilta sekä siivottu jääkaappi. Oli kuulemma ollut sen näköinen, että kaipasi pientä laittoa. Turha sanoa, että olin kyllä mielestäni siivonnut sen jo ennen lähtöäni,. Nolointa asiassa oli ehkä kuitenkin se, että huomasin asian vasta parin päivän kuluttua. Noh, moniko sitä muka ihailee jääkaappiaan kaiket päivät?

No, joka tapauksessa paluu Suomeen ja sitä seurannut outo kulttuurishokki kesti vajaan kuukauden ja tämän jälkeen olinkin jo valmis taas lähtemään. Pois. Kauas. Jonnekin. Harmi vaan, että olin kuin ihmeen kaupalla saanut töitä ja opiskelujen jatkuminen taas syksyllä veivät lopun pohjan matkustelulta. Siitä lähtien on outo matkustusvimma taas nostanut päätään ja onhan tässä nyt totuuden nimissä pyörähdetty Lontoossa ja Amsterdamissa. Ja kun sanon pyörähdetty, niin tarkoitan nimenomaan sitä. Nopeat lähdöt, mutta myös nopeat paluut ovat minun spesialiteettiani. Myös muussa elämässäni. Edes kokonainen viikko jo yhdessä paikassa olisi luksusta. Ehkä tämä on sitä nykyaikaista elämää muutenkin; nopea elämänrytmi tarkoittaa myös maks kahta päivää yhdessä kohteessa. Johan siinä ajassa ehtiikin nähdä kaiken ja kyllästyä paikkaan.

Osasyy uudelleen avautumiseeni nettimaailmassa on myös ystäväni lähtö ja oleilu Hong Kongissa. Lähti peijakas toteuttamaan unelmiaan ja jätti meidät tänne vain ihailemaan kivoja kuvia, joita aina tasaisin väliajoin ilmestyy naamakirjaan ja blogiin. Jos muutkin niin kyllä mäkin. Sama asenne jo vuodesta -81, joka jo silloin ei ihan aina tuonut toivottua tulosta, joten miksi vaihtaa asennetta? Siksi päätin jatkaa tälle sivulle kirjoittelua ja samalla päivittää myös omaa elämääni niille, jotka asuvat ei-Suomessa. Ja kenties matkustelustani Suomessa... haa, Suomessa! Nii-in, Suomessa. Eli siis elämää vieraalla mantereella ja omituisessa kulttuurissa. Vai mitä sanotte siitä, että esim. epilepsiakohtauksen saanut mies ryöstetään ruuhkametrossa toisten vain katsellessa vieressä. Joskus, tai jopa aika usein, jopa oma synnyinkulttuurini alkaa olla vieras mulle. Ehkä on siis aika purkaa tätä turhautumistani muulla tavoilla kuin vain lähipiirille saarnaamisena ja hankkia viimein kunnon jännetuppitulehdus huonosta näppiksestä.

On siis aika valjastaa näppäimistö suurempaa tarkoitusta varten ja aloittaa homma tällä postauksella. Katsotaan, miten jatko sujuu...