Ulkomaailma

Se on sitten pääsiäiset, äitienpäivät, vaput ja helatorstaitkin sitten purkissa. Eli koko huhti-toukokuu on ollut yhtä rikkonaista viikkoa ja outoja vapaapäiviä toisensa jälkeen. On se kevät sitten ihanaa aikaa.

Kiitos näiden pyhien, olen päässyt jopa käymään melkein-ulkomailla. Jos siis osa Suomea sellaisesksi lasketaan ja saariruotsalaisten mielestä tasan tarkaan lasketaan. Puhun siis Ålannista, en Turusta, vaikka käytännössä melkien sama asia onkin. Äitykkäni päätti "piristää" visiittiäni heidän luonaan ilmoittamalla meidät kivalle pikkupurtilomatkalle, joka tunnetaan myös piknik-risteilynä, välillä Turkku-Affenamaa-Turkku. Aikaa tehtävän suorittamiseen oli 1 päivä, kustannukset minimaaliset, seura - kännistä suomalaissta hiihtokansaa sekä omat, aina niin iki-ihanan viihdyttävät porukat. Onneksi tällä kertaa sentään perheet olivat pääosassa, eivätkä känniset (kyllä, myös + 70 ihmiset osaavat ottaa kuppia, ja hyvin osaavatkin) vanhukset. Matkan idea on hyvin yksinkertainen. Nouse aamulla laivaan Åbossa, suunnista suoraan aaamisaipöytään, josta jatka kuuntelemaan Rami Rafaelin esitystä Pelimiehestä?!, (NB: Rami on tietääkseni vuoden X tangokisoissa menestynyt laulaja) torku baaritiskillä ja pidä pää vielä sen verrran selvänä, että muistat vaihtaa laivaa Maarianhaminassa puolelta päivin. Seuraavassa laivassa toistuu sama kuvio (ilman Rami Rafaelia, korvattu toisella tangokuningas-Suurudella). Ohjelmaan lisänä kuuluu vaeltelu tax-freessa ja loputon tylsistyminen. Ja näin saatiin taas kulutettua yksi päivä minun elämästäni pois. Mutta, as long as my Mommy is happy :)

Buffee-pöytäristeily oli kuitenkin taas hauska areena tarkkailla muiden hiihtäjen käyttäymistä. Jos mitään muuta ei tässä maassa osata kunnolla, niin jonottaminen ja rynnistäminen noutopöytään on aina yhtä hauskaa seurattavaa. Siinä jäi allekirjoittanut nin sanotusti jalkoihin, kun ihmiset smörgåsborden silmissään tekivät täsmäiskuja ympäri pöytiä. Sillä ruoka AIVAN VARMASTI loppuu kesken, prkl. Ja vaikka siellä aivan selvästi on merkittynä "Aloita tästä"-kyltein aloituspaikka, oli lopputuloksena aina se, että jossain vaiheesa seisot naamat vastakkain Peräseinäjokelaisen mummon kanssa jonossa, jonka teknisesti pitäsi kulkea VAIN yhteen suuntaan. Se, kumpi on se oikea suunta = kumpi ruoanottajista luovuttaa ja tunnustaa toisen voiton, on henkien taistelua. Vain nälkäisin voi voittaa tässä kilvassa.

Ikävä kyllä en saanut kuvia kauniista Maarianhamista. Viivyinhän maassa, anteeksi saaressa, vain 5 minuuttia ja senkin läpikulkuputkessa. Kauniilta paikka edelleen näytti ja hyvin, hyvin ruotsalaiselta. Miksi saaren edes pitää olla osa Suomea, kun 1. edes asukkaat eivät tunnusta suomalaisuuttaan, ja 2. mannerasukkaat eivät vastavuoroisesti halua olla tekemisissä saaren ja sen asukkaiden kanssa. Kaiken lisäksi se on jopa lähempänä Ruotsia kuin Suomea, joten pitäkööt hyvänään.

Syynä tähän pineen negatiivisuuteen voi olla oma traumaattinen kokemua vuosien takaa, kun olin viettämässä "laadukasta" äiti-tytär-lomaa pyörilun merkeissä saarella ja päätin sitten olla massa maan tavalla och tala liten svenska. Noh, tiedusteluihini vastatiiin kauniisti naurulla. Tervetuloa Ahvenamaalle! Meillä valitatetaan, kun ette hemmetin finnet puhu edes ruotsia täällä, jossa me ei olla edes kuultukaan suomen kielestä ja jos puhut ruotsia, nauramme teidät takaisin terminaaliin. Älkää siis edes tulko tänne, me menemme oikeen emomaahamme, tuohon kauniiseen Ruotsiin.

Edit: Tämän kirjotuksen jälkeen olenkin tavannut vieraita muilta mailta. Muut maat, tässä tapauksessa Hollanti ja Islanti ovat kuulemma vielä paikallaan. Islannissa tosin tuopin hinta pyörii enää 4 euron kieppeillä ja perheissä omistetaan pari nelivetoista autoa vähemmän. However, kaikille tarjotaan baarissa vuorotellen ja rikkaat ovat edelleen sikarikkaita. Lomamatka Islantiin siis odotettavissa ja Hollanti heti kakkosena listalla :)

Suuret halit vielä kerran teille maaastapakolaisille, jotka viikolla Helsingissä pyörähditte. Oli kiva tappa vanha tuttu. Yhteydenpitämisiin!