Kesälomattoman kuulumisia

Jésus, miten sitä joskus voikin asiat sitten kestää. Kuten blogin kirjoittaminen. Tai itse asiassa ei se aloitus vaan kuten kaikki minun elämässä, niin se kuuluisa stamina asioiden suhteen. Okei, tehdään sitten niin, että se saatanan vuori siirtyköön minun osoitteeseeni. Päivitettäköön sivustoa sitten tasaisen hiljaiseen tyyliin. Eli noin 4 kertaa vuodessa. Johan siinä ajassa ehtii tärkeimmät kuulumiset kertoakin.

Alun perin aloitinkin tämän kirjoittelun lähinnä omien vinttikerrosten tuulettamisen ja yleisin kirjoittelun ja sorminäppäryyden harjoittelun vuoksi. Näyttää kuitenkin myös siltä, että saanen kolmannen tarkoituksen tälle asialle. Nimittäin yhteydenpito tärkeimpiin kavereihini, jotka yksi kerrallaan näyttävät häipyvät valtiorajojen ulkopuolelle ja kehtaavat jättää minut tänne vielä taistelemaan marras-joulukuun loskakelejä vastaan. Tiedoksi: Mitään katso-ja-ihmettele-miten-lämmintä-ja-aurinkoista-täällä-jumalanselän-takana-onkaan- kuvia ei oteta ilolla vastaan. Saatan lähettää takaisin kuvia Itä-Helsingin paikallisbaarin edustasta joulukuun valaistuksessa kantaväestöllä lisättynä.

Onsku, tämä ei kuitenkaan koskenut sinua. Kuvasi ovat erittäin kauniita ja kesä Suomessakin ollut aikasta nätti :)

Anyhow, Minun on siis parempi aloittaa tämä lokitus tosissani nyt tulevaisuudessa. Helpointa ehkä toteuttaa yhteydenpito näin, kuin sopia epämääräisistä skypetys/mesetys/naamakirja-tapaamisajoista ottaen aikaerot + muut erot huomioon. Sitäpaitsi, täällä voin puhua vain itsestäni, minusta eli siis musta ilman toisten keskeytyksiä, hahaaa.

Ehkä tähän pitää vielä kertoa, mitä kaikkea hurjaa sitä onkaan kesän aikana sattunut. Noh, eipä ole sattunut. Mitään. Varsinkaan hurjaa.

Kevät oli varsinaista kipua persuksissa aikaa, kun yritin vääntää loppuja koulukursseja pois (kaikki läpi, 0 jäljellä), samalla kirjoittaen opparia, etsien unelmien töitä sekä kämppää. Lopulta, kuten elämässä yleensä, asiat järjestyvät jollakin tavalla ja siitä oppineena, huomasin miten turhaa on lopulta panikoida asioista. Mutta mistäs sitä voisi tietää, ennenkuin asiat ovat hoituneet. Joka tapauksessa, kämppä löytyi, uskokaa tai älkää, ekasta näytännöstä ja kesätöitä sain vanhasta harkkapaikastani, josta HE, siis HE, ottivat MINUUN, siis MINUUN, yhteyttä. Ja jos olisin tuonkin osannut arvata, olisin vetänyt käymäni työpaikkahaastattelut vielä enemmän tsoukilla läpi. Mitä enemmän niissäkin käy, sitä enemmän rupean vetämään niissä stand up -showta. Kenties siinä syynä, miksi ei tuo työpaikan saaminen ole oikein luonnistanut. Mutta jos minun pitää ihan aikuisten oikeasti vastata kysymykseen " millaisia ihmisiä satakuntalaiset ovat?" ja "kerroit olevasi iloinen ja positiivinen ihmisnen, niin oletko koskaan sitten surullinen ja miten se ilmenee"? voi naamaltani näkyä mielenkiintoinen tunteiden kirjo, josta eräs näkyvimmistä saattaa olla "mitä helvettiä"!!!

Että näin. Pakko vaan kehittää se Lady Gagan Poker Face ja yrittää käyttäytyä kuin normaalit ihmiset ja aikuiset. Aikuiselämä on vaan niiiiiin hiivatin tylsää.

Muutto siis kesäkuussa, töitä kesä-heinäkuu. Parit festarit, pari baari-iltaa, pari Kotikonnuilla käymistä, rinnat netissä, likaa FarmVillessä lehmän lypsämistä sekä mummuni hautajaiset.

Pelottavaa tässä kesässä on se, että se muistuttaa ihan liikaa vuotta 2007. Sama työpaikka, samojen isovanhempien melkein samat kuolinpäivät, sama sää etc. Mikäli loppuvuosi menee samaa rataa, ilmoitan parin kuukauden kuluttua lähdöstäni Grönlantiin ja häviän maisemista vuodenvaihteessa. Will see ja eiköhän se Will senkin näe.

Voisi siis sanoa, että aika samaa rataa menee kotirintamalla. Syksy 2009 kenties tarjoaa jotain uutta, kuten kauan odotetun ja hypetetyn Nasu-flunssan. OIken jo odotan sen saamista innolla, sen verran on asiasta jo pelteltu. Esimakua sain jo alkuviikosta, kun kesälunssa pääsi
yllättämään. Ikävä kyllä, en voi vielä karanteerata itseäni varmaankaan oireideni perusteella. Harma vaan, etten ole töissä. Olisin niin jo käyttyänyt "sikaflunssa" -korttia ja lusmunnut viikon kotona. Vaikkapa tätä lokia kirjotellen. Noh, sitä odotellessa.

Pärjäilkee siellä maailmoilla

P.S. Koomatar huom! Musen Uprising on hyvä, se on nyt päätetty tässä osoitteessa. Paitsi, jos koko levy on paskaa.. Hmn.. filosofinen dilemma. Palaan asiaan ja maanantaina DMn lippua ostamaan, jihaa