No more stories... or then again...

Ja ensiksi tärkein eli banskukärpänen-päivitys: Kärpäsiä huonetiloissa - nolla, yess.

Tosin kuulin, että nyt muualla on ollut samanlaisia ongelmia, eli taisivat minun elukkani muuttaa toisiin huoneistoihin. Noh, kenties täältä loppui ape, joten päättivät sitten siirtyä muiden riesaksi. Sorry about that, mates.

Ja sitten asiaan, jos sitä nyt onkaan. Viime postauksesta on kulunut X viikkoa ja y päivää ja en edes muista mitä uutta on ollut tahi tullut siinä ajassa. Porukoilla oleilin tosiaan pari päivää, joka nykyisin on ihan ehdoton maksimi. Moni on kysellyt ja ihmetellyt useita reisssujani landelaan, jos kerran siellä on aina niin perseestä. Syynä tähän on perimmäinen masokismi ja se on aina hyväksi opparin teolle. Kun herätys on aina aikaisin ja telkkarin kaukosäätimestä joutuu oikeasti tappelemaan, alkaa jopa niinkin tylsä asia kuin koneella kirjoittelu tuntumaan, ah, niin luksukselta. Sekä olen myös huomannut, että toisaalta olen hyvin erakkoluonne, mutta se kestää noin tunnin päivässä ja lopun aikaa haluaisin vain hengailla ihmisten kanssa ja puhua paskaa. Jopa oman äitykän loppuamaton paskanjauhanta alkaa tuntua mielenkiintoiselta. Hence(huomaa, että on taas tullut kirjoiteltua toisella kielellä), haluaisin asuakin jonkun kanssa. Tosin, asunnon pitäisi olla aika iso, että saisi sitten kuitenkin myös omaa rauhaa ne pari tuntia. Asiasta olen mielestäni kertonut jo Islannin ajoilta, jolloin minun mielestä oli ihan kivaa jakaa talo noin 10 tyypin kanssa. Kommuuni on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto - hippielämä ei vaan sovi mulle, paatunelle kapitalistille, joka inhoaa feissareitakin yli kaiken.

Viikonlopusta on muuten tulossa aika kiireinen. Tänään lähtö hyväntekeväisyyteen eli systerin kahta kauhunaperoa kaitsemaan ja het huomenna takaisin pikapikaa toveri Sn farewell -pippaloihin / kaljankiskojaisiin, josta sunnuntaina mahdolisesti Viro-kaveria tapaamaan, jee. Tyyppi (Äs) tosiaan on lähdössä ensin vihertävään Guinness-maahan pariksi kuukaudeksi ja sen jälkeen onkin sitten jo hyvä aika eksyä lopullisesti. Tai sitten siirtyä Amsterdamiin jatkohommiin. Se, minne kaveri lopulta päätyy on varmasti oman TV -ohjelman veroinen suoritus. Edellinen matka päättyi Interpolin (siis ei sen bändin, vaan organisaation) etsintöihin. Miten monta hauskaa biletarinaa onkaan siitäkin reissusta saatu ja kuten eräässä muinaisessa sarjassa, jonka nimeä en juuri nyt muista, sanottiinkin aina:

- Älkää kysykö minne - kysykää miksi

Sopinee kuvaamaan neitimme matkoja aika hyvin.

Mietin vaan tässä, että mitä ihmettä pitää antaa poislähtevälle noin niin kun lahjaksi tai jotain? Kaveri Viro:n kohdalla homma on edelleen pendaamassa, mutta kun tulet käymään aina aika yllättäen, etten ole ehtinyt /muistanut miettiä asiaa sen enempää. Muistin kuitenkin, että onhan allekirjoittanutkin ollut samaisessa asemassa. Ne lahjat tms ovat olleet kuitenkin aika suurenmoisia, jokainen omalla tavallaan. Olen saanut hajuvettä, jonka tuoksu edeleen vie kaukasille maille, on tarjottu baarissa, joka tosin vei vain muistin, mutta hyvät illat kuitenkin. Sen lisäksi olen saanut viestejä / kirjeitä. Ensimmäinen on edelleen kukkarossani, josta aina epäsäännöllisesti löydän sen uudestaan. Emme enää edes ole ns hyviä kavereita, mutta jotenkin kivasti se aina lämmittää mieltä ja muistan edelleenkin ne hvyät ajat jolloin olimme vielä yhdessä aika tiiviisti. Toisen sain, tai lähinnä löysin sattumalta, useita kuukausia lähdöstäni laukkuni taskusta. Kirjoittaessa, näemmä, ihmiset avaavat enemmän sanaista arkkuaan, mutta myös kertoilevat suoremmin, ja no myönnettäköön, tunteellisemmin asioista. Erityisesti suomalaisten kohdalla asiat menevät yleensä näin. Ja tämän vuoksihan minäkin täällä kirjoittelen. Tuskin nyt kuitenkin selvänä näin pitkälti asioita kertoisin ja sitä paitsi, näin saa myös kerrottavat tarinat jotenkin paremmin järjestäytymään.

Ehkä ratkaisen pulmani lahjan suhteen siis niin, että teen tänne pieenn postauksen vain Neidille omistettuna ja unohdan kaiken muun maallisen. Pitänee varmaan kuitenkin myös kertoa ko blogistakin hänelle jossain vaiheessa. Täytyy alkaakin heti suunnitella ko juttua. Tisin nyt on jo suunittelilla kirjoitus koskien oppariani, jolle aion uhrata myös pienen kiitos-hetken. Ongelma on, että herkkäunisena jutut elävät päässä öisin, jolloin pitäisi kai nukkuakin, sanovat jotkus. Noh, täytyy kaiketi käynnistää kone klo 11 pm jälkeen. Jälki saattaa sitten kyllä olla aika mielenkiintoista kirjoitusvirheistä puhumattakoon.

Mutta nyt pitää taas lopetella ja suunnata kohti Vorssaa, kuten paikalliset tätä Suomen p*rsreikää kutsuvat.

The eagle has left the building...

"Viimeisellä rannalla"

Epätavallinen postausajakohta - Tarkoittaen, että ei ole edes viikonloppu ja toisaalta, väliä edelliseen kirjoitteluun ei ole edes kuukautta.

Tähänkin on syy, kuten kaikkeen lopulta. Välttelen vastuullista käyttyätymistä, joka mun tapauksessa olisi thesiksen kirjoitus, vanhojen kouludokkareiden kokoamista tahi kämpän siivousta. Luulin nimittäin, että asuntoni olisi eläinvapaa ja en olisi edes sidottu lemmikin hoitoon, nyt kun Velhokin on kätevästi ulkoistettu porukoille (shame on me).

Väärin

Kämppääni, tarkemmin keittiööni on pari päivää sitten perustettu banaanikärpästen siirtolaisleiri. Siirtolaisleiri nimenomaan, sillä ennen kuin otan Raidin käyttöön, kuten kaverini Ässä (ja tätä neuvoa ei suositella alle 18-vuotiaille), on pakko keksiä joku toinen keino. Pakko... Sillä parvi näköjään pölähtäessään on aina vaan suurempi. Ja kirjoittajan huomio: Mulla ole edes banaaneja, prkl. Missä ne oikein edes asuu, on arvoitus....

Viime aikoina on myös kuulunut uutisia toisesta maasta eli kaveri Ee miesasukkinsa kanssa ovat menossa naimisiin. Jee... Outoa se silti on. Onhan asia ollut tapetilla jo jonnin aikaa, mutta toisen ihmisen muuttuminen rouvaksi tuntuu kuitenkin suurelta askeleelta. Outoa asiassa on myös se, että olenha mä tähän jo tottunut mm. kaverini Tn osalta, jolla on menossa jo toinen (huhuh, kun jotkut ehtii) kierros ja jonka kaasona toimin, tuota.. no, monta vuotta sitten. Kokemus oli, no, kokemus ja sen jälkeen olen alkanut tietoisesti välittää kaason vastuita. Kaikki se vastuu ja sun muut organisoinnit eivät vaan ole todellakaan minun juttuni ja vuosi 2003 oli muutenkin aika huono vuosi, saati sitten olla happy happy joy joy ja muistaa vielä kaikki kaasolliset tehtävät, kuten toimia morsiamen tukena ja turvana eeteesee. Eräs hauska sattumus muistuu edelleen mieleen niistä häistä. Oli bileet lopuillaan ja parin lähtiessä kohti soutuvenettä, jolla poistua paikalta, oli kimpun heiton vuoro. Kimppu lensi ja kivasti lensikin. Suoraan minun pääähäni. Olin kaiken lisäksi yrittänyt vältellä parhaani mukaan koko joukkokokoontumisen, mutta minkäs teet. Kohtalo voi olla julma ja joskus se jopa lentää päähän.

Kyseinen tytteli on nyt siis toista kertaa naimapuuhiin menossa ja tämä tarkoittaa, että oikeaasti alkaa olla hyvät syyt (x2) aloittaa se nousseen vyötärön etsintä ja vaatekoon pienennys. Ehkä homma toimisi vielä paremmmin jos jo nyt ostaisin tavoite aka skinnyhameen / asun, jota sitten viikoittain mallailisin päälleni. Pakko löytää jostain ne muutossa hävinneet asfalttitassut...

Häistä tulikin mieleeni kaverini Mn viikonloput 30kymmpiset. Outoa kyllä, mutta ei myöntänyt kärsivänsä mistään kriiseistä. Kai se nyt hemmetti joskus siihenkin iskee. Allekirjoittanut kun on käynyt melkein koko nuoruus/aikuisuusikänsä eri kriisejä läpi. Pahin on kuitenkin päällä ja se on se suuri kolme ja vee. Periaatteessa siihen kulminoituu kaikki se, josta nuoruna on tavoitteensa asettanut. Kuvitellut olevansa tietynlainen ja tietyssä paikassa tehden tiettyjä asioita. Ehkä kuitenkin eniten tuntevansa tietyn stabiliteetin, varmuuden asioista ja eniten itsestään.
Suurin kasvun paikka on kuitenkin varmaan se, että pitää tajuta miten sitä kuitenkin elää omaa uraansa ja toisten elämät ovat, no, toisten elämiä. Olin jotenkin aina kuvitellut että se vaeltelun tunne ja tietty unessaeläminen olisi ollut sitä kasvun vaihetta. Nyt alan kuitenkin vähitellen tajuta, että se kaiketi onkin osa persoonaani, joten se tulee jatkumaan. Se, miten sen kanssa selviää ja miten muu ympäristö sen ottaa, onkin sitten jo ihan eri asia.

Diippii sittii, kuten Äs sen sanoisi maalta Helsinkiin muuttaneen slangin tajullaan. Pelottavaa on, että olen taas kuunnellut Sir Elvoodia ja miettinyt miksen ole sitä noin 15 vuoteen kuunnellut. Sehän on toimivaa musiikkia. Asiaan saattanee vaikuttaa se, että syksy on viimein parkkeeraanut itsensä myös meidän mäelle ja ruska on nätti. Vielä kun ilmakin viimein viilentyisi kunnolla että,
A) banskukorrot muuttaisivat pois
B) kämppä viilenisi alle 25 celsiuksen ja
C) en hikoilisi kuin possu 100 metrin kävelyn jälkeen

Kohtaan C tosin saattaa vaikuttaa jokseenkin huono kunto :) Pakko sanoa kyllä, että saattaa olla Suomen kaunein ja paras vuodenaika menossa. Sen huomaa sittä, että ei mieli edes muuttaa pois maasta. Kysykää tosin uudelleen kuukauden kuluttuta, kun räntää rätkii päin kuontaloa. Ah, 4 vuodenaikaa ilmastonmuutoksella ryyditettynä...

Haa, taidan lopetella täältä tähän. Ensi viikolla menen katsomaan miten Velho pärjää sijoituskodissaan. Paksusti epäilen ;)

Pärjäilkee

On the move - back and forth

Tässä plokkausväliajalla olen hartaasti miettinyt aiheita aina näille postauksille ja usein, varsinkin lenkillä (kyllä, olen aloittanut taas SEN ja dementiaversion siitä) on ideoita ja tulikivenkatkuista asiaa ollut paljonkin mielessä, josta voisi teille höpistä. Ja vaikka elämäkin on aika tylsää täälläpäin on sentäs jotain tapahtunut, josta vois infota. Se, että miten paljon ja miten niin onkin sitten asia erikseen.

No, väliaikatiedotus opparin osalta, kun se teitä kuitenkin jostain ihme syystä kiinnostaa: Olen saanut aikaiseksi jo jopa pari haastista ja litterointihommat on täydessä vauhdissa. Näin ollen voisin sanoa, että minulla on hyvät, ei erinomaiset, mutta mutta hyvät mahdollisuudet valmistua vielä tän vuosituhannen aikana. Skoolaus sille. Ja sitten kun se ihanuus koittaa on vuorossa pileet, joihin on luonnollisesti kutsuttu sitten koko bosseni. Harmi teille, jotka olette muualla, hah. Olisiko kannattanut miettiä asiaa siinä vaiheessa, kun lähditte. Niistä pippaloista puhutaan vielä ensi vuonnakin, sanon sanoneeni.

Vähän kuten parin viikon takainen ilotulituksen SM-skabat, jonne olin saanut houkuteltua jopa kaukaiset mansesterilaiset kaverini lupaamalla vuoden parhaat pommitukset ja bileet, joista voi vain täysin uunot olla poissa. Iltaan oli siis satsattu koko parin viikon odotukset ja ja kaikki näyttikin menevän hyvin...

Ja tässä vaiheessa tulee se "mutta kuinkas sitten kävikään" -ilmiö

No kävi niin, että olimme valinneet sittenkin täysin väärän paikan katselulle. Koffin puisto oli kiva ja varsinkin kesällä piknikkeilyyn, mutta eihän sieltä niitä raketteja näkynyt ja muu yleisökin oli sanalla sanoen raivostuttavaa myöhäisteinipissiksia, jotka UpCider-kännissa pääsivät tappolistallani heti alkuillasta. No, kun ekojen rakettien ilmaan lentäessä tajusimme täysin väärän lokaatiomme, otimme kaverini Sn kanssa epätoivoisen, kännisen, pimeän, hapuilevan spurtin kohti rantaa. Ja huomautus tässä välissä: Lämmittelyjuomaa syksyn kylmyyttä vastaan oli tässä välissä nautittu jo melkein pullo per neesu viiniä, vaikkakin ulkonakin oli normisyksystä poiketen lämpimänkostea ilma, mutta mistä sitä ikinä voi tietää? Syysillat voivat olla kylmiä, nih. Ja painotan myös sanaa kostea, sillä kivasti aina joka esityksen aikana saimme niskaamme pikku vesisateen. Mahtoi niilla Eiran villoissaan skumppalasien kanssa esitystä katsovia kermaperseitä naurattaa meidän hommamme. Mutta koska me emme Toverini kanssa ole mitään turhia surkuttelijoita, päätimme antaa myös kanssakatsojille ilmaista viihdykettä ja päätimme laulaa siinä samalla sitten myös piisit läpi. Homman ideanahan on, että esityksen muodostaa itse 8 minuutin rakettishow, johon kuuluu osana radiosta lähetettävä musiikki mukana ja nämä sitten yhdessä arvostellaan. Tämän ilosanoman halusimme myös jakaa muille. Samalla myös tarjosimme apuaan meille antaneen nuorelle sällille röökiä kiitokseksi ja kun tyyppi ei sitä ottanut ihmettelimme asiaa suureen äänneen. No, ne äänet hiljenivät kun kävi ilmi, että poitsu oli tullut rannoille sijoistuskotinsa possen kanssa ja vieressä oli paikan henkilökuntaa vahtimassa sakkia. Hupsista heijaa, näin ne pahat tädit taas vie nuoria miehiä mieron teille ;)

Jotta ilta ei olisi ollut täydellinen, palasimme täydessä pimeydessä (tämän voi ymmärtää eri tavoin) takaisin lähtöpaikoille ja keräsimme poppoomme mukaan, jota olikin jo lisääntynyt mukavasti ja lähdimme kohti keskustaa ja sen juoppoloita. Loppuyöstä meidät sitten löysikin Lady Moonin tanssilattialta huojumasta, mut hei bisset vain 3,5€!!! Ja jälleen kerran tuli todistetuksi, että myöskään DJt nykyään eivät vain pidä minusta. Taaskaan ei minun toivepiisejäni soitettu ja kyllä mun kynsiä ihailtiin (juu-u, ihan omat aidot, ei, en ole vain leikannut niitä. Siksi niin pitkät), mutta ei tullut siltikään mun kappaleita prkls. Toverini Sn piisit kyllä soitettiin. Tästä lähtien en enää edes yritä mahtitemppua, kuten toivepiisien esittäminen yökerhoissa. Se taitaa vaan olla joku oma taiteenlajinsa.

Kuten oli myös seuraavan päivän mandoliinikrapulan kanssa selviäminen. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että olen allerginen alkohoille vai miksi se olen aina minä, joka puhuu vieraita kieliä aamuisin, kun muut vetävät aamukyrsää naamaansa. Tietenkään sillä röökimäärällä, vähäruokaisuudella tahi huonoilla yöunilla ole mitään tekemistä asian kanssa. Tai sitten se on vaan se vanhuun. joka iskee kiihtyvällä tahdilla.

Entäs mitä muita tapahtumia viime aikoina on ollut? Hmn, no, eräät bändit ovat julkaisseet kunnioitettavan määrän albumeja ja kaikille maailmojen luojille kiitokset, sillä ennen kuin ryntäsin kaupoille niitä hamstraamaan, sain itseni viimein keploteltua Spotifyen ihmeelliseen maailmaan, jossa ainakin osa näistä uutuuksista on jo valmiina Fujitsu Siemensini pyöritykseen. Tämän lisäksi Tulossa Minun maailmassani:
- Kamraatti Sn tämäniltainen synttäri-läksiäisillanvietto hyvän huumorin kera. Enempää en voi vielä paljastaa, koska koko homma on aika hyshys - seuraavasssa postauksessa ehkä tarkemmin illasta.
- Viikatteen ehkä-keikka VirginOilissa. Olisi kiva mennä, mutta toisaalta en saanut ketään humppakaveria mukaan ja tiedän, että keikalla enemmistön muodostaa miespuolinen ihailijakunta, joka on tuota.. noh.. joo. Antaa olla
- Lisäksi aivan ehdottomasti paras: Welholla jälleen all-access- viikonloppu ensi viikolla. Voitte olla varmoja, ettei minua näy perjantai -illan ja maanantai-aamun välisenä aikana talon ulkopuolella -paitsi ruoka-ainestäydennyksillä: Pitäneekin tehdä varmaan eväät viikonloppua varten jo aiemmin valmiiksi.
- Lisäksi olen mennyt liittymään Pilates Mix- ryhmään ja teille tietämättömille se tarkoittaa Pilatesta ryhditettynä normikuntojumpalla?? Tiedän. Kuulostaa hämärältä ja vähän twilight zone meininkihän siellä kyllä olikin. Ohjaajaksi nimittäin oli taas valikoitunut 20 wee blondi pissisohjaaja, joka viljeli sanoja kuten blie joka käänteessä. Hei tytsy, tämä oli Pilatesta, ei vitun balettia!!!! Lisäksi ohjaus oli itseohjautuvaa, mikä pilateksesessa nyt vaan ei toimi. Sain taas pienimuiotoisen raivarin pari kertaa, kun tytsy ei taaskaan välittänyt toimia ohjaajana vaan jo veteli omia liikkeeitään ja kerta minut oli taas sysätty keskilattialle (hiton luuseriämmät jotka rynnii ekana seinän vieruksille ettei vaan joudu keskilattialle) parin metrin päähän ohjaajasta voin helposti myös antaa pientä palautetta ohjaajalle. Maatessani lattialla ja kiroillessani hiljaa taas jotain käsittämättömän liikesarjan etenemistä katsoen samalla ohjaajaan voi saada kivan kontaktin tytsyyn trikoissa ja johan rupesi taas sanainen arkku aukemaan ohjaajalla. "Niin jos joku nyt ei pystyny tekemään tätä liikettä niin helpompi tehtiin näin.... "

Vinkki: Jos olet OHJAAJA, niin aika varmasti sinun työtehtäviisi kuuluu OHJATA , ei esitellä vitun blieta muille ämmille ja ihailluttaa oman kroppasi notkeutta tai kestävyyttä. Lisäksi ohjeet suuntiin kannattaa antaa pari liikettä etukäteen, ettei taas tule pientä joukkokatastrofia salin laittalla kun keski-ikäset naiset törmälevät toisiinsa trikoohousuissaan.

Huomasin muuten, ettei se kuntoilu ole mitään väline ja varsinkaan vaatekerrastourheilua. Eräs nainen jumppasi perä pystyssä valkoiset piksut vilkkuen pelkät sukkahousut jalassa. Tämä antaa toivoa myös mun virttyneille trikoille, hah


Jokohan tämä riittäisi? Taidan palata vähäksi aikaa vielä Viikateen suruisaan maailmaan ja sen jälkeen lähteä demetoitumaan Kaveri En kanssa eli lenkille köppien kanssa. Behold kaikki metsän asukkaat ja lehmät, meikä tulossa :)

Myöhempään ajankohtaan ja haleja kaukaisuuteen

Kesälomattoman kuulumisia

Jésus, miten sitä joskus voikin asiat sitten kestää. Kuten blogin kirjoittaminen. Tai itse asiassa ei se aloitus vaan kuten kaikki minun elämässä, niin se kuuluisa stamina asioiden suhteen. Okei, tehdään sitten niin, että se saatanan vuori siirtyköön minun osoitteeseeni. Päivitettäköön sivustoa sitten tasaisen hiljaiseen tyyliin. Eli noin 4 kertaa vuodessa. Johan siinä ajassa ehtii tärkeimmät kuulumiset kertoakin.

Alun perin aloitinkin tämän kirjoittelun lähinnä omien vinttikerrosten tuulettamisen ja yleisin kirjoittelun ja sorminäppäryyden harjoittelun vuoksi. Näyttää kuitenkin myös siltä, että saanen kolmannen tarkoituksen tälle asialle. Nimittäin yhteydenpito tärkeimpiin kavereihini, jotka yksi kerrallaan näyttävät häipyvät valtiorajojen ulkopuolelle ja kehtaavat jättää minut tänne vielä taistelemaan marras-joulukuun loskakelejä vastaan. Tiedoksi: Mitään katso-ja-ihmettele-miten-lämmintä-ja-aurinkoista-täällä-jumalanselän-takana-onkaan- kuvia ei oteta ilolla vastaan. Saatan lähettää takaisin kuvia Itä-Helsingin paikallisbaarin edustasta joulukuun valaistuksessa kantaväestöllä lisättynä.

Onsku, tämä ei kuitenkaan koskenut sinua. Kuvasi ovat erittäin kauniita ja kesä Suomessakin ollut aikasta nätti :)

Anyhow, Minun on siis parempi aloittaa tämä lokitus tosissani nyt tulevaisuudessa. Helpointa ehkä toteuttaa yhteydenpito näin, kuin sopia epämääräisistä skypetys/mesetys/naamakirja-tapaamisajoista ottaen aikaerot + muut erot huomioon. Sitäpaitsi, täällä voin puhua vain itsestäni, minusta eli siis musta ilman toisten keskeytyksiä, hahaaa.

Ehkä tähän pitää vielä kertoa, mitä kaikkea hurjaa sitä onkaan kesän aikana sattunut. Noh, eipä ole sattunut. Mitään. Varsinkaan hurjaa.

Kevät oli varsinaista kipua persuksissa aikaa, kun yritin vääntää loppuja koulukursseja pois (kaikki läpi, 0 jäljellä), samalla kirjoittaen opparia, etsien unelmien töitä sekä kämppää. Lopulta, kuten elämässä yleensä, asiat järjestyvät jollakin tavalla ja siitä oppineena, huomasin miten turhaa on lopulta panikoida asioista. Mutta mistäs sitä voisi tietää, ennenkuin asiat ovat hoituneet. Joka tapauksessa, kämppä löytyi, uskokaa tai älkää, ekasta näytännöstä ja kesätöitä sain vanhasta harkkapaikastani, josta HE, siis HE, ottivat MINUUN, siis MINUUN, yhteyttä. Ja jos olisin tuonkin osannut arvata, olisin vetänyt käymäni työpaikkahaastattelut vielä enemmän tsoukilla läpi. Mitä enemmän niissäkin käy, sitä enemmän rupean vetämään niissä stand up -showta. Kenties siinä syynä, miksi ei tuo työpaikan saaminen ole oikein luonnistanut. Mutta jos minun pitää ihan aikuisten oikeasti vastata kysymykseen " millaisia ihmisiä satakuntalaiset ovat?" ja "kerroit olevasi iloinen ja positiivinen ihmisnen, niin oletko koskaan sitten surullinen ja miten se ilmenee"? voi naamaltani näkyä mielenkiintoinen tunteiden kirjo, josta eräs näkyvimmistä saattaa olla "mitä helvettiä"!!!

Että näin. Pakko vaan kehittää se Lady Gagan Poker Face ja yrittää käyttäytyä kuin normaalit ihmiset ja aikuiset. Aikuiselämä on vaan niiiiiin hiivatin tylsää.

Muutto siis kesäkuussa, töitä kesä-heinäkuu. Parit festarit, pari baari-iltaa, pari Kotikonnuilla käymistä, rinnat netissä, likaa FarmVillessä lehmän lypsämistä sekä mummuni hautajaiset.

Pelottavaa tässä kesässä on se, että se muistuttaa ihan liikaa vuotta 2007. Sama työpaikka, samojen isovanhempien melkein samat kuolinpäivät, sama sää etc. Mikäli loppuvuosi menee samaa rataa, ilmoitan parin kuukauden kuluttua lähdöstäni Grönlantiin ja häviän maisemista vuodenvaihteessa. Will see ja eiköhän se Will senkin näe.

Voisi siis sanoa, että aika samaa rataa menee kotirintamalla. Syksy 2009 kenties tarjoaa jotain uutta, kuten kauan odotetun ja hypetetyn Nasu-flunssan. OIken jo odotan sen saamista innolla, sen verran on asiasta jo pelteltu. Esimakua sain jo alkuviikosta, kun kesälunssa pääsi
yllättämään. Ikävä kyllä, en voi vielä karanteerata itseäni varmaankaan oireideni perusteella. Harma vaan, etten ole töissä. Olisin niin jo käyttyänyt "sikaflunssa" -korttia ja lusmunnut viikon kotona. Vaikkapa tätä lokia kirjotellen. Noh, sitä odotellessa.

Pärjäilkee siellä maailmoilla

P.S. Koomatar huom! Musen Uprising on hyvä, se on nyt päätetty tässä osoitteessa. Paitsi, jos koko levy on paskaa.. Hmn.. filosofinen dilemma. Palaan asiaan ja maanantaina DMn lippua ostamaan, jihaa

Ulkomaailma

Se on sitten pääsiäiset, äitienpäivät, vaput ja helatorstaitkin sitten purkissa. Eli koko huhti-toukokuu on ollut yhtä rikkonaista viikkoa ja outoja vapaapäiviä toisensa jälkeen. On se kevät sitten ihanaa aikaa.

Kiitos näiden pyhien, olen päässyt jopa käymään melkein-ulkomailla. Jos siis osa Suomea sellaisesksi lasketaan ja saariruotsalaisten mielestä tasan tarkaan lasketaan. Puhun siis Ålannista, en Turusta, vaikka käytännössä melkien sama asia onkin. Äitykkäni päätti "piristää" visiittiäni heidän luonaan ilmoittamalla meidät kivalle pikkupurtilomatkalle, joka tunnetaan myös piknik-risteilynä, välillä Turkku-Affenamaa-Turkku. Aikaa tehtävän suorittamiseen oli 1 päivä, kustannukset minimaaliset, seura - kännistä suomalaissta hiihtokansaa sekä omat, aina niin iki-ihanan viihdyttävät porukat. Onneksi tällä kertaa sentään perheet olivat pääosassa, eivätkä känniset (kyllä, myös + 70 ihmiset osaavat ottaa kuppia, ja hyvin osaavatkin) vanhukset. Matkan idea on hyvin yksinkertainen. Nouse aamulla laivaan Åbossa, suunnista suoraan aaamisaipöytään, josta jatka kuuntelemaan Rami Rafaelin esitystä Pelimiehestä?!, (NB: Rami on tietääkseni vuoden X tangokisoissa menestynyt laulaja) torku baaritiskillä ja pidä pää vielä sen verrran selvänä, että muistat vaihtaa laivaa Maarianhaminassa puolelta päivin. Seuraavassa laivassa toistuu sama kuvio (ilman Rami Rafaelia, korvattu toisella tangokuningas-Suurudella). Ohjelmaan lisänä kuuluu vaeltelu tax-freessa ja loputon tylsistyminen. Ja näin saatiin taas kulutettua yksi päivä minun elämästäni pois. Mutta, as long as my Mommy is happy :)

Buffee-pöytäristeily oli kuitenkin taas hauska areena tarkkailla muiden hiihtäjen käyttäymistä. Jos mitään muuta ei tässä maassa osata kunnolla, niin jonottaminen ja rynnistäminen noutopöytään on aina yhtä hauskaa seurattavaa. Siinä jäi allekirjoittanut nin sanotusti jalkoihin, kun ihmiset smörgåsborden silmissään tekivät täsmäiskuja ympäri pöytiä. Sillä ruoka AIVAN VARMASTI loppuu kesken, prkl. Ja vaikka siellä aivan selvästi on merkittynä "Aloita tästä"-kyltein aloituspaikka, oli lopputuloksena aina se, että jossain vaiheesa seisot naamat vastakkain Peräseinäjokelaisen mummon kanssa jonossa, jonka teknisesti pitäsi kulkea VAIN yhteen suuntaan. Se, kumpi on se oikea suunta = kumpi ruoanottajista luovuttaa ja tunnustaa toisen voiton, on henkien taistelua. Vain nälkäisin voi voittaa tässä kilvassa.

Ikävä kyllä en saanut kuvia kauniista Maarianhamista. Viivyinhän maassa, anteeksi saaressa, vain 5 minuuttia ja senkin läpikulkuputkessa. Kauniilta paikka edelleen näytti ja hyvin, hyvin ruotsalaiselta. Miksi saaren edes pitää olla osa Suomea, kun 1. edes asukkaat eivät tunnusta suomalaisuuttaan, ja 2. mannerasukkaat eivät vastavuoroisesti halua olla tekemisissä saaren ja sen asukkaiden kanssa. Kaiken lisäksi se on jopa lähempänä Ruotsia kuin Suomea, joten pitäkööt hyvänään.

Syynä tähän pineen negatiivisuuteen voi olla oma traumaattinen kokemua vuosien takaa, kun olin viettämässä "laadukasta" äiti-tytär-lomaa pyörilun merkeissä saarella ja päätin sitten olla massa maan tavalla och tala liten svenska. Noh, tiedusteluihini vastatiiin kauniisti naurulla. Tervetuloa Ahvenamaalle! Meillä valitatetaan, kun ette hemmetin finnet puhu edes ruotsia täällä, jossa me ei olla edes kuultukaan suomen kielestä ja jos puhut ruotsia, nauramme teidät takaisin terminaaliin. Älkää siis edes tulko tänne, me menemme oikeen emomaahamme, tuohon kauniiseen Ruotsiin.

Edit: Tämän kirjotuksen jälkeen olenkin tavannut vieraita muilta mailta. Muut maat, tässä tapauksessa Hollanti ja Islanti ovat kuulemma vielä paikallaan. Islannissa tosin tuopin hinta pyörii enää 4 euron kieppeillä ja perheissä omistetaan pari nelivetoista autoa vähemmän. However, kaikille tarjotaan baarissa vuorotellen ja rikkaat ovat edelleen sikarikkaita. Lomamatka Islantiin siis odotettavissa ja Hollanti heti kakkosena listalla :)

Suuret halit vielä kerran teille maaastapakolaisille, jotka viikolla Helsingissä pyörähditte. Oli kiva tappa vanha tuttu. Yhteydenpitämisiin!

Paluu juurille

Haa, I'm back, live and kicking. Eli pääsin kuin pääsinkin pois tuuliselta saarelta ja asustelen taas Suomen ihanaisella mantereeella. Tosin olen asunut jo vuoden, jos tarkkoja ollaan, ja mehän ollaan. Syy äkkinäiseen blogielämän käynnistymiseen juuri nyt on vuosipäivä, joka itse asiassa on tänään. Tadaaa, skumppapullot siis esiin ja bileet pystyyn!!!

Nimittäin tasan vuosi sitten saavuin Iceland Airin suoralla lennolla Helsinkiin (olin ollut tällä kertaa viisas ja vältin näin vaihdot ja niistä seuraavat katastrofit), jossa ylläri pylläri ei ollutkaan ketään kauan reissannutta matkamiestä vastassa. Paitsi muut suomalaiset, pari julkkista sekä ihana lämpö. Ennenkuin alan kuitenkaan morkata kavereitani enempää minun unohtamisesta, tapahtui paluuni ehkä myös vähäsen yllättäen (en ollut muistanut infota ihmisiä lopullisesta paluupäivästä), en ollut edes toivonut ketään kentälle (siis ilmaissut sitä ääneen/kirjallisesti ja telepatia ei vaan toimi) ja paluuaika sattui perjantai-keskipäiväksi. Ei siis ehkä ihanteellisin ajankohta kellekään nopealle piipahtamiselle Helsinki-Vantaalla. Oudon taksimatkan jälkeen kotona odotti kuitenkin mukava yllätys. Kortti ja lahja kaverilta sekä siivottu jääkaappi. Oli kuulemma ollut sen näköinen, että kaipasi pientä laittoa. Turha sanoa, että olin kyllä mielestäni siivonnut sen jo ennen lähtöäni,. Nolointa asiassa oli ehkä kuitenkin se, että huomasin asian vasta parin päivän kuluttua. Noh, moniko sitä muka ihailee jääkaappiaan kaiket päivät?

No, joka tapauksessa paluu Suomeen ja sitä seurannut outo kulttuurishokki kesti vajaan kuukauden ja tämän jälkeen olinkin jo valmis taas lähtemään. Pois. Kauas. Jonnekin. Harmi vaan, että olin kuin ihmeen kaupalla saanut töitä ja opiskelujen jatkuminen taas syksyllä veivät lopun pohjan matkustelulta. Siitä lähtien on outo matkustusvimma taas nostanut päätään ja onhan tässä nyt totuuden nimissä pyörähdetty Lontoossa ja Amsterdamissa. Ja kun sanon pyörähdetty, niin tarkoitan nimenomaan sitä. Nopeat lähdöt, mutta myös nopeat paluut ovat minun spesialiteettiani. Myös muussa elämässäni. Edes kokonainen viikko jo yhdessä paikassa olisi luksusta. Ehkä tämä on sitä nykyaikaista elämää muutenkin; nopea elämänrytmi tarkoittaa myös maks kahta päivää yhdessä kohteessa. Johan siinä ajassa ehtiikin nähdä kaiken ja kyllästyä paikkaan.

Osasyy uudelleen avautumiseeni nettimaailmassa on myös ystäväni lähtö ja oleilu Hong Kongissa. Lähti peijakas toteuttamaan unelmiaan ja jätti meidät tänne vain ihailemaan kivoja kuvia, joita aina tasaisin väliajoin ilmestyy naamakirjaan ja blogiin. Jos muutkin niin kyllä mäkin. Sama asenne jo vuodesta -81, joka jo silloin ei ihan aina tuonut toivottua tulosta, joten miksi vaihtaa asennetta? Siksi päätin jatkaa tälle sivulle kirjoittelua ja samalla päivittää myös omaa elämääni niille, jotka asuvat ei-Suomessa. Ja kenties matkustelustani Suomessa... haa, Suomessa! Nii-in, Suomessa. Eli siis elämää vieraalla mantereella ja omituisessa kulttuurissa. Vai mitä sanotte siitä, että esim. epilepsiakohtauksen saanut mies ryöstetään ruuhkametrossa toisten vain katsellessa vieressä. Joskus, tai jopa aika usein, jopa oma synnyinkulttuurini alkaa olla vieras mulle. Ehkä on siis aika purkaa tätä turhautumistani muulla tavoilla kuin vain lähipiirille saarnaamisena ja hankkia viimein kunnon jännetuppitulehdus huonosta näppiksestä.

On siis aika valjastaa näppäimistö suurempaa tarkoitusta varten ja aloittaa homma tällä postauksella. Katsotaan, miten jatko sujuu...