"Viimeisellä rannalla"

Epätavallinen postausajakohta - Tarkoittaen, että ei ole edes viikonloppu ja toisaalta, väliä edelliseen kirjoitteluun ei ole edes kuukautta.

Tähänkin on syy, kuten kaikkeen lopulta. Välttelen vastuullista käyttyätymistä, joka mun tapauksessa olisi thesiksen kirjoitus, vanhojen kouludokkareiden kokoamista tahi kämpän siivousta. Luulin nimittäin, että asuntoni olisi eläinvapaa ja en olisi edes sidottu lemmikin hoitoon, nyt kun Velhokin on kätevästi ulkoistettu porukoille (shame on me).

Väärin

Kämppääni, tarkemmin keittiööni on pari päivää sitten perustettu banaanikärpästen siirtolaisleiri. Siirtolaisleiri nimenomaan, sillä ennen kuin otan Raidin käyttöön, kuten kaverini Ässä (ja tätä neuvoa ei suositella alle 18-vuotiaille), on pakko keksiä joku toinen keino. Pakko... Sillä parvi näköjään pölähtäessään on aina vaan suurempi. Ja kirjoittajan huomio: Mulla ole edes banaaneja, prkl. Missä ne oikein edes asuu, on arvoitus....

Viime aikoina on myös kuulunut uutisia toisesta maasta eli kaveri Ee miesasukkinsa kanssa ovat menossa naimisiin. Jee... Outoa se silti on. Onhan asia ollut tapetilla jo jonnin aikaa, mutta toisen ihmisen muuttuminen rouvaksi tuntuu kuitenkin suurelta askeleelta. Outoa asiassa on myös se, että olenha mä tähän jo tottunut mm. kaverini Tn osalta, jolla on menossa jo toinen (huhuh, kun jotkut ehtii) kierros ja jonka kaasona toimin, tuota.. no, monta vuotta sitten. Kokemus oli, no, kokemus ja sen jälkeen olen alkanut tietoisesti välittää kaason vastuita. Kaikki se vastuu ja sun muut organisoinnit eivät vaan ole todellakaan minun juttuni ja vuosi 2003 oli muutenkin aika huono vuosi, saati sitten olla happy happy joy joy ja muistaa vielä kaikki kaasolliset tehtävät, kuten toimia morsiamen tukena ja turvana eeteesee. Eräs hauska sattumus muistuu edelleen mieleen niistä häistä. Oli bileet lopuillaan ja parin lähtiessä kohti soutuvenettä, jolla poistua paikalta, oli kimpun heiton vuoro. Kimppu lensi ja kivasti lensikin. Suoraan minun pääähäni. Olin kaiken lisäksi yrittänyt vältellä parhaani mukaan koko joukkokokoontumisen, mutta minkäs teet. Kohtalo voi olla julma ja joskus se jopa lentää päähän.

Kyseinen tytteli on nyt siis toista kertaa naimapuuhiin menossa ja tämä tarkoittaa, että oikeaasti alkaa olla hyvät syyt (x2) aloittaa se nousseen vyötärön etsintä ja vaatekoon pienennys. Ehkä homma toimisi vielä paremmmin jos jo nyt ostaisin tavoite aka skinnyhameen / asun, jota sitten viikoittain mallailisin päälleni. Pakko löytää jostain ne muutossa hävinneet asfalttitassut...

Häistä tulikin mieleeni kaverini Mn viikonloput 30kymmpiset. Outoa kyllä, mutta ei myöntänyt kärsivänsä mistään kriiseistä. Kai se nyt hemmetti joskus siihenkin iskee. Allekirjoittanut kun on käynyt melkein koko nuoruus/aikuisuusikänsä eri kriisejä läpi. Pahin on kuitenkin päällä ja se on se suuri kolme ja vee. Periaatteessa siihen kulminoituu kaikki se, josta nuoruna on tavoitteensa asettanut. Kuvitellut olevansa tietynlainen ja tietyssä paikassa tehden tiettyjä asioita. Ehkä kuitenkin eniten tuntevansa tietyn stabiliteetin, varmuuden asioista ja eniten itsestään.
Suurin kasvun paikka on kuitenkin varmaan se, että pitää tajuta miten sitä kuitenkin elää omaa uraansa ja toisten elämät ovat, no, toisten elämiä. Olin jotenkin aina kuvitellut että se vaeltelun tunne ja tietty unessaeläminen olisi ollut sitä kasvun vaihetta. Nyt alan kuitenkin vähitellen tajuta, että se kaiketi onkin osa persoonaani, joten se tulee jatkumaan. Se, miten sen kanssa selviää ja miten muu ympäristö sen ottaa, onkin sitten jo ihan eri asia.

Diippii sittii, kuten Äs sen sanoisi maalta Helsinkiin muuttaneen slangin tajullaan. Pelottavaa on, että olen taas kuunnellut Sir Elvoodia ja miettinyt miksen ole sitä noin 15 vuoteen kuunnellut. Sehän on toimivaa musiikkia. Asiaan saattanee vaikuttaa se, että syksy on viimein parkkeeraanut itsensä myös meidän mäelle ja ruska on nätti. Vielä kun ilmakin viimein viilentyisi kunnolla että,
A) banskukorrot muuttaisivat pois
B) kämppä viilenisi alle 25 celsiuksen ja
C) en hikoilisi kuin possu 100 metrin kävelyn jälkeen

Kohtaan C tosin saattaa vaikuttaa jokseenkin huono kunto :) Pakko sanoa kyllä, että saattaa olla Suomen kaunein ja paras vuodenaika menossa. Sen huomaa sittä, että ei mieli edes muuttaa pois maasta. Kysykää tosin uudelleen kuukauden kuluttuta, kun räntää rätkii päin kuontaloa. Ah, 4 vuodenaikaa ilmastonmuutoksella ryyditettynä...

Haa, taidan lopetella täältä tähän. Ensi viikolla menen katsomaan miten Velho pärjää sijoituskodissaan. Paksusti epäilen ;)

Pärjäilkee

On the move - back and forth

Tässä plokkausväliajalla olen hartaasti miettinyt aiheita aina näille postauksille ja usein, varsinkin lenkillä (kyllä, olen aloittanut taas SEN ja dementiaversion siitä) on ideoita ja tulikivenkatkuista asiaa ollut paljonkin mielessä, josta voisi teille höpistä. Ja vaikka elämäkin on aika tylsää täälläpäin on sentäs jotain tapahtunut, josta vois infota. Se, että miten paljon ja miten niin onkin sitten asia erikseen.

No, väliaikatiedotus opparin osalta, kun se teitä kuitenkin jostain ihme syystä kiinnostaa: Olen saanut aikaiseksi jo jopa pari haastista ja litterointihommat on täydessä vauhdissa. Näin ollen voisin sanoa, että minulla on hyvät, ei erinomaiset, mutta mutta hyvät mahdollisuudet valmistua vielä tän vuosituhannen aikana. Skoolaus sille. Ja sitten kun se ihanuus koittaa on vuorossa pileet, joihin on luonnollisesti kutsuttu sitten koko bosseni. Harmi teille, jotka olette muualla, hah. Olisiko kannattanut miettiä asiaa siinä vaiheessa, kun lähditte. Niistä pippaloista puhutaan vielä ensi vuonnakin, sanon sanoneeni.

Vähän kuten parin viikon takainen ilotulituksen SM-skabat, jonne olin saanut houkuteltua jopa kaukaiset mansesterilaiset kaverini lupaamalla vuoden parhaat pommitukset ja bileet, joista voi vain täysin uunot olla poissa. Iltaan oli siis satsattu koko parin viikon odotukset ja ja kaikki näyttikin menevän hyvin...

Ja tässä vaiheessa tulee se "mutta kuinkas sitten kävikään" -ilmiö

No kävi niin, että olimme valinneet sittenkin täysin väärän paikan katselulle. Koffin puisto oli kiva ja varsinkin kesällä piknikkeilyyn, mutta eihän sieltä niitä raketteja näkynyt ja muu yleisökin oli sanalla sanoen raivostuttavaa myöhäisteinipissiksia, jotka UpCider-kännissa pääsivät tappolistallani heti alkuillasta. No, kun ekojen rakettien ilmaan lentäessä tajusimme täysin väärän lokaatiomme, otimme kaverini Sn kanssa epätoivoisen, kännisen, pimeän, hapuilevan spurtin kohti rantaa. Ja huomautus tässä välissä: Lämmittelyjuomaa syksyn kylmyyttä vastaan oli tässä välissä nautittu jo melkein pullo per neesu viiniä, vaikkakin ulkonakin oli normisyksystä poiketen lämpimänkostea ilma, mutta mistä sitä ikinä voi tietää? Syysillat voivat olla kylmiä, nih. Ja painotan myös sanaa kostea, sillä kivasti aina joka esityksen aikana saimme niskaamme pikku vesisateen. Mahtoi niilla Eiran villoissaan skumppalasien kanssa esitystä katsovia kermaperseitä naurattaa meidän hommamme. Mutta koska me emme Toverini kanssa ole mitään turhia surkuttelijoita, päätimme antaa myös kanssakatsojille ilmaista viihdykettä ja päätimme laulaa siinä samalla sitten myös piisit läpi. Homman ideanahan on, että esityksen muodostaa itse 8 minuutin rakettishow, johon kuuluu osana radiosta lähetettävä musiikki mukana ja nämä sitten yhdessä arvostellaan. Tämän ilosanoman halusimme myös jakaa muille. Samalla myös tarjosimme apuaan meille antaneen nuorelle sällille röökiä kiitokseksi ja kun tyyppi ei sitä ottanut ihmettelimme asiaa suureen äänneen. No, ne äänet hiljenivät kun kävi ilmi, että poitsu oli tullut rannoille sijoistuskotinsa possen kanssa ja vieressä oli paikan henkilökuntaa vahtimassa sakkia. Hupsista heijaa, näin ne pahat tädit taas vie nuoria miehiä mieron teille ;)

Jotta ilta ei olisi ollut täydellinen, palasimme täydessä pimeydessä (tämän voi ymmärtää eri tavoin) takaisin lähtöpaikoille ja keräsimme poppoomme mukaan, jota olikin jo lisääntynyt mukavasti ja lähdimme kohti keskustaa ja sen juoppoloita. Loppuyöstä meidät sitten löysikin Lady Moonin tanssilattialta huojumasta, mut hei bisset vain 3,5€!!! Ja jälleen kerran tuli todistetuksi, että myöskään DJt nykyään eivät vain pidä minusta. Taaskaan ei minun toivepiisejäni soitettu ja kyllä mun kynsiä ihailtiin (juu-u, ihan omat aidot, ei, en ole vain leikannut niitä. Siksi niin pitkät), mutta ei tullut siltikään mun kappaleita prkls. Toverini Sn piisit kyllä soitettiin. Tästä lähtien en enää edes yritä mahtitemppua, kuten toivepiisien esittäminen yökerhoissa. Se taitaa vaan olla joku oma taiteenlajinsa.

Kuten oli myös seuraavan päivän mandoliinikrapulan kanssa selviäminen. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että olen allerginen alkohoille vai miksi se olen aina minä, joka puhuu vieraita kieliä aamuisin, kun muut vetävät aamukyrsää naamaansa. Tietenkään sillä röökimäärällä, vähäruokaisuudella tahi huonoilla yöunilla ole mitään tekemistä asian kanssa. Tai sitten se on vaan se vanhuun. joka iskee kiihtyvällä tahdilla.

Entäs mitä muita tapahtumia viime aikoina on ollut? Hmn, no, eräät bändit ovat julkaisseet kunnioitettavan määrän albumeja ja kaikille maailmojen luojille kiitokset, sillä ennen kuin ryntäsin kaupoille niitä hamstraamaan, sain itseni viimein keploteltua Spotifyen ihmeelliseen maailmaan, jossa ainakin osa näistä uutuuksista on jo valmiina Fujitsu Siemensini pyöritykseen. Tämän lisäksi Tulossa Minun maailmassani:
- Kamraatti Sn tämäniltainen synttäri-läksiäisillanvietto hyvän huumorin kera. Enempää en voi vielä paljastaa, koska koko homma on aika hyshys - seuraavasssa postauksessa ehkä tarkemmin illasta.
- Viikatteen ehkä-keikka VirginOilissa. Olisi kiva mennä, mutta toisaalta en saanut ketään humppakaveria mukaan ja tiedän, että keikalla enemmistön muodostaa miespuolinen ihailijakunta, joka on tuota.. noh.. joo. Antaa olla
- Lisäksi aivan ehdottomasti paras: Welholla jälleen all-access- viikonloppu ensi viikolla. Voitte olla varmoja, ettei minua näy perjantai -illan ja maanantai-aamun välisenä aikana talon ulkopuolella -paitsi ruoka-ainestäydennyksillä: Pitäneekin tehdä varmaan eväät viikonloppua varten jo aiemmin valmiiksi.
- Lisäksi olen mennyt liittymään Pilates Mix- ryhmään ja teille tietämättömille se tarkoittaa Pilatesta ryhditettynä normikuntojumpalla?? Tiedän. Kuulostaa hämärältä ja vähän twilight zone meininkihän siellä kyllä olikin. Ohjaajaksi nimittäin oli taas valikoitunut 20 wee blondi pissisohjaaja, joka viljeli sanoja kuten blie joka käänteessä. Hei tytsy, tämä oli Pilatesta, ei vitun balettia!!!! Lisäksi ohjaus oli itseohjautuvaa, mikä pilateksesessa nyt vaan ei toimi. Sain taas pienimuiotoisen raivarin pari kertaa, kun tytsy ei taaskaan välittänyt toimia ohjaajana vaan jo veteli omia liikkeeitään ja kerta minut oli taas sysätty keskilattialle (hiton luuseriämmät jotka rynnii ekana seinän vieruksille ettei vaan joudu keskilattialle) parin metrin päähän ohjaajasta voin helposti myös antaa pientä palautetta ohjaajalle. Maatessani lattialla ja kiroillessani hiljaa taas jotain käsittämättömän liikesarjan etenemistä katsoen samalla ohjaajaan voi saada kivan kontaktin tytsyyn trikoissa ja johan rupesi taas sanainen arkku aukemaan ohjaajalla. "Niin jos joku nyt ei pystyny tekemään tätä liikettä niin helpompi tehtiin näin.... "

Vinkki: Jos olet OHJAAJA, niin aika varmasti sinun työtehtäviisi kuuluu OHJATA , ei esitellä vitun blieta muille ämmille ja ihailluttaa oman kroppasi notkeutta tai kestävyyttä. Lisäksi ohjeet suuntiin kannattaa antaa pari liikettä etukäteen, ettei taas tule pientä joukkokatastrofia salin laittalla kun keski-ikäset naiset törmälevät toisiinsa trikoohousuissaan.

Huomasin muuten, ettei se kuntoilu ole mitään väline ja varsinkaan vaatekerrastourheilua. Eräs nainen jumppasi perä pystyssä valkoiset piksut vilkkuen pelkät sukkahousut jalassa. Tämä antaa toivoa myös mun virttyneille trikoille, hah


Jokohan tämä riittäisi? Taidan palata vähäksi aikaa vielä Viikateen suruisaan maailmaan ja sen jälkeen lähteä demetoitumaan Kaveri En kanssa eli lenkille köppien kanssa. Behold kaikki metsän asukkaat ja lehmät, meikä tulossa :)

Myöhempään ajankohtaan ja haleja kaukaisuuteen