No more stories... or then again...

Ja ensiksi tärkein eli banskukärpänen-päivitys: Kärpäsiä huonetiloissa - nolla, yess.

Tosin kuulin, että nyt muualla on ollut samanlaisia ongelmia, eli taisivat minun elukkani muuttaa toisiin huoneistoihin. Noh, kenties täältä loppui ape, joten päättivät sitten siirtyä muiden riesaksi. Sorry about that, mates.

Ja sitten asiaan, jos sitä nyt onkaan. Viime postauksesta on kulunut X viikkoa ja y päivää ja en edes muista mitä uutta on ollut tahi tullut siinä ajassa. Porukoilla oleilin tosiaan pari päivää, joka nykyisin on ihan ehdoton maksimi. Moni on kysellyt ja ihmetellyt useita reisssujani landelaan, jos kerran siellä on aina niin perseestä. Syynä tähän on perimmäinen masokismi ja se on aina hyväksi opparin teolle. Kun herätys on aina aikaisin ja telkkarin kaukosäätimestä joutuu oikeasti tappelemaan, alkaa jopa niinkin tylsä asia kuin koneella kirjoittelu tuntumaan, ah, niin luksukselta. Sekä olen myös huomannut, että toisaalta olen hyvin erakkoluonne, mutta se kestää noin tunnin päivässä ja lopun aikaa haluaisin vain hengailla ihmisten kanssa ja puhua paskaa. Jopa oman äitykän loppuamaton paskanjauhanta alkaa tuntua mielenkiintoiselta. Hence(huomaa, että on taas tullut kirjoiteltua toisella kielellä), haluaisin asuakin jonkun kanssa. Tosin, asunnon pitäisi olla aika iso, että saisi sitten kuitenkin myös omaa rauhaa ne pari tuntia. Asiasta olen mielestäni kertonut jo Islannin ajoilta, jolloin minun mielestä oli ihan kivaa jakaa talo noin 10 tyypin kanssa. Kommuuni on kuitenkin poissuljettu vaihtoehto - hippielämä ei vaan sovi mulle, paatunelle kapitalistille, joka inhoaa feissareitakin yli kaiken.

Viikonlopusta on muuten tulossa aika kiireinen. Tänään lähtö hyväntekeväisyyteen eli systerin kahta kauhunaperoa kaitsemaan ja het huomenna takaisin pikapikaa toveri Sn farewell -pippaloihin / kaljankiskojaisiin, josta sunnuntaina mahdolisesti Viro-kaveria tapaamaan, jee. Tyyppi (Äs) tosiaan on lähdössä ensin vihertävään Guinness-maahan pariksi kuukaudeksi ja sen jälkeen onkin sitten jo hyvä aika eksyä lopullisesti. Tai sitten siirtyä Amsterdamiin jatkohommiin. Se, minne kaveri lopulta päätyy on varmasti oman TV -ohjelman veroinen suoritus. Edellinen matka päättyi Interpolin (siis ei sen bändin, vaan organisaation) etsintöihin. Miten monta hauskaa biletarinaa onkaan siitäkin reissusta saatu ja kuten eräässä muinaisessa sarjassa, jonka nimeä en juuri nyt muista, sanottiinkin aina:

- Älkää kysykö minne - kysykää miksi

Sopinee kuvaamaan neitimme matkoja aika hyvin.

Mietin vaan tässä, että mitä ihmettä pitää antaa poislähtevälle noin niin kun lahjaksi tai jotain? Kaveri Viro:n kohdalla homma on edelleen pendaamassa, mutta kun tulet käymään aina aika yllättäen, etten ole ehtinyt /muistanut miettiä asiaa sen enempää. Muistin kuitenkin, että onhan allekirjoittanutkin ollut samaisessa asemassa. Ne lahjat tms ovat olleet kuitenkin aika suurenmoisia, jokainen omalla tavallaan. Olen saanut hajuvettä, jonka tuoksu edeleen vie kaukasille maille, on tarjottu baarissa, joka tosin vei vain muistin, mutta hyvät illat kuitenkin. Sen lisäksi olen saanut viestejä / kirjeitä. Ensimmäinen on edelleen kukkarossani, josta aina epäsäännöllisesti löydän sen uudestaan. Emme enää edes ole ns hyviä kavereita, mutta jotenkin kivasti se aina lämmittää mieltä ja muistan edelleenkin ne hvyät ajat jolloin olimme vielä yhdessä aika tiiviisti. Toisen sain, tai lähinnä löysin sattumalta, useita kuukausia lähdöstäni laukkuni taskusta. Kirjoittaessa, näemmä, ihmiset avaavat enemmän sanaista arkkuaan, mutta myös kertoilevat suoremmin, ja no myönnettäköön, tunteellisemmin asioista. Erityisesti suomalaisten kohdalla asiat menevät yleensä näin. Ja tämän vuoksihan minäkin täällä kirjoittelen. Tuskin nyt kuitenkin selvänä näin pitkälti asioita kertoisin ja sitä paitsi, näin saa myös kerrottavat tarinat jotenkin paremmin järjestäytymään.

Ehkä ratkaisen pulmani lahjan suhteen siis niin, että teen tänne pieenn postauksen vain Neidille omistettuna ja unohdan kaiken muun maallisen. Pitänee varmaan kuitenkin myös kertoa ko blogistakin hänelle jossain vaiheessa. Täytyy alkaakin heti suunnitella ko juttua. Tisin nyt on jo suunittelilla kirjoitus koskien oppariani, jolle aion uhrata myös pienen kiitos-hetken. Ongelma on, että herkkäunisena jutut elävät päässä öisin, jolloin pitäisi kai nukkuakin, sanovat jotkus. Noh, täytyy kaiketi käynnistää kone klo 11 pm jälkeen. Jälki saattaa sitten kyllä olla aika mielenkiintoista kirjoitusvirheistä puhumattakoon.

Mutta nyt pitää taas lopetella ja suunnata kohti Vorssaa, kuten paikalliset tätä Suomen p*rsreikää kutsuvat.

The eagle has left the building...