"Viimeisellä rannalla"

Epätavallinen postausajakohta - Tarkoittaen, että ei ole edes viikonloppu ja toisaalta, väliä edelliseen kirjoitteluun ei ole edes kuukautta.

Tähänkin on syy, kuten kaikkeen lopulta. Välttelen vastuullista käyttyätymistä, joka mun tapauksessa olisi thesiksen kirjoitus, vanhojen kouludokkareiden kokoamista tahi kämpän siivousta. Luulin nimittäin, että asuntoni olisi eläinvapaa ja en olisi edes sidottu lemmikin hoitoon, nyt kun Velhokin on kätevästi ulkoistettu porukoille (shame on me).

Väärin

Kämppääni, tarkemmin keittiööni on pari päivää sitten perustettu banaanikärpästen siirtolaisleiri. Siirtolaisleiri nimenomaan, sillä ennen kuin otan Raidin käyttöön, kuten kaverini Ässä (ja tätä neuvoa ei suositella alle 18-vuotiaille), on pakko keksiä joku toinen keino. Pakko... Sillä parvi näköjään pölähtäessään on aina vaan suurempi. Ja kirjoittajan huomio: Mulla ole edes banaaneja, prkl. Missä ne oikein edes asuu, on arvoitus....

Viime aikoina on myös kuulunut uutisia toisesta maasta eli kaveri Ee miesasukkinsa kanssa ovat menossa naimisiin. Jee... Outoa se silti on. Onhan asia ollut tapetilla jo jonnin aikaa, mutta toisen ihmisen muuttuminen rouvaksi tuntuu kuitenkin suurelta askeleelta. Outoa asiassa on myös se, että olenha mä tähän jo tottunut mm. kaverini Tn osalta, jolla on menossa jo toinen (huhuh, kun jotkut ehtii) kierros ja jonka kaasona toimin, tuota.. no, monta vuotta sitten. Kokemus oli, no, kokemus ja sen jälkeen olen alkanut tietoisesti välittää kaason vastuita. Kaikki se vastuu ja sun muut organisoinnit eivät vaan ole todellakaan minun juttuni ja vuosi 2003 oli muutenkin aika huono vuosi, saati sitten olla happy happy joy joy ja muistaa vielä kaikki kaasolliset tehtävät, kuten toimia morsiamen tukena ja turvana eeteesee. Eräs hauska sattumus muistuu edelleen mieleen niistä häistä. Oli bileet lopuillaan ja parin lähtiessä kohti soutuvenettä, jolla poistua paikalta, oli kimpun heiton vuoro. Kimppu lensi ja kivasti lensikin. Suoraan minun pääähäni. Olin kaiken lisäksi yrittänyt vältellä parhaani mukaan koko joukkokokoontumisen, mutta minkäs teet. Kohtalo voi olla julma ja joskus se jopa lentää päähän.

Kyseinen tytteli on nyt siis toista kertaa naimapuuhiin menossa ja tämä tarkoittaa, että oikeaasti alkaa olla hyvät syyt (x2) aloittaa se nousseen vyötärön etsintä ja vaatekoon pienennys. Ehkä homma toimisi vielä paremmmin jos jo nyt ostaisin tavoite aka skinnyhameen / asun, jota sitten viikoittain mallailisin päälleni. Pakko löytää jostain ne muutossa hävinneet asfalttitassut...

Häistä tulikin mieleeni kaverini Mn viikonloput 30kymmpiset. Outoa kyllä, mutta ei myöntänyt kärsivänsä mistään kriiseistä. Kai se nyt hemmetti joskus siihenkin iskee. Allekirjoittanut kun on käynyt melkein koko nuoruus/aikuisuusikänsä eri kriisejä läpi. Pahin on kuitenkin päällä ja se on se suuri kolme ja vee. Periaatteessa siihen kulminoituu kaikki se, josta nuoruna on tavoitteensa asettanut. Kuvitellut olevansa tietynlainen ja tietyssä paikassa tehden tiettyjä asioita. Ehkä kuitenkin eniten tuntevansa tietyn stabiliteetin, varmuuden asioista ja eniten itsestään.
Suurin kasvun paikka on kuitenkin varmaan se, että pitää tajuta miten sitä kuitenkin elää omaa uraansa ja toisten elämät ovat, no, toisten elämiä. Olin jotenkin aina kuvitellut että se vaeltelun tunne ja tietty unessaeläminen olisi ollut sitä kasvun vaihetta. Nyt alan kuitenkin vähitellen tajuta, että se kaiketi onkin osa persoonaani, joten se tulee jatkumaan. Se, miten sen kanssa selviää ja miten muu ympäristö sen ottaa, onkin sitten jo ihan eri asia.

Diippii sittii, kuten Äs sen sanoisi maalta Helsinkiin muuttaneen slangin tajullaan. Pelottavaa on, että olen taas kuunnellut Sir Elvoodia ja miettinyt miksen ole sitä noin 15 vuoteen kuunnellut. Sehän on toimivaa musiikkia. Asiaan saattanee vaikuttaa se, että syksy on viimein parkkeeraanut itsensä myös meidän mäelle ja ruska on nätti. Vielä kun ilmakin viimein viilentyisi kunnolla että,
A) banskukorrot muuttaisivat pois
B) kämppä viilenisi alle 25 celsiuksen ja
C) en hikoilisi kuin possu 100 metrin kävelyn jälkeen

Kohtaan C tosin saattaa vaikuttaa jokseenkin huono kunto :) Pakko sanoa kyllä, että saattaa olla Suomen kaunein ja paras vuodenaika menossa. Sen huomaa sittä, että ei mieli edes muuttaa pois maasta. Kysykää tosin uudelleen kuukauden kuluttuta, kun räntää rätkii päin kuontaloa. Ah, 4 vuodenaikaa ilmastonmuutoksella ryyditettynä...

Haa, taidan lopetella täältä tähän. Ensi viikolla menen katsomaan miten Velho pärjää sijoituskodissaan. Paksusti epäilen ;)

Pärjäilkee