Tilannekatsaus

Viimeisin päivityksen jälkeen (eli siis syyskuun?) jälkeen on, voisiko sanoa, asioita tapahtunut. Mikä tosin on suht yllättävää allekirjoittaneen elämässä. Sen suurempaa romaania tekemättä, tapahtuneet asiat listattuna ja kronologisessa järjestyksessä:

- Opinnäytetyän valmiiksi saaminen
- Kaveri Een häät Amsterdamissa
- Kaveri Sn "katoaminen" ja pieni panikointi
- Paperit käteen koulusta
- Joulu ja sukulaisten tapaaminen (yöks ja suurta tunteiden draamaa)
- Kaveri Sn "löytyminen"
- Työkkäriin työttömäksi ilmoittauminen
- Epätoivo ja pientä paniikin tunnetta ilmassa
- Myöhäisiä aamuja ja aivan liian pitkälle venyneitä iltoja
- Valmistujais/synttäri ja tuparibileiden järjestäminen ja suhteellisen hyvä onnistuminen
- Viikko täyttä lusmuilua ja ihmisille aktiivisen työhaun feikkausta
- Työhaastis ja työn saanti
- Duunin aloittaminen
- Deppareiden keikka
- Uusille keikoille lippujen hankkimista
- Panikointia duunissa ja väsymystä

Voisi sanoa, että kerrankin on ollut jotain äksöniä, jos siis listaa on uskominen. Pari viime kuukautta on vaan ollut aika vuoristorataa, ainakin tunteuden osalta ja pääsyynä tähän on tietyn vaiheen loppu ja uuden alku. Elämää siis. Kuten jossain viime vuoden postauksessa taisin asiasta jo mainitakin, niin vuodenvaihde alkoi taas muistuttaa edellisvuosien juttuja, joka välttämättä ei ollut hyväkään asia. Toisaalta, vuosista viisastuneena tiesin jo mitä odottaa - siis sitä todella outoa ja absurdin tuntuista vaihetta, kun huomaa, että ei olekaan enää ns muun yhteiskunnan mukana ja on ulkopuolinen muusta - ja muista. Nuorempana tämä vaihe ei ollut niitä helpoimpia, mutta toisen kerran tämän jo läpikäyneenä - noh, siinä näki jo positiivisia piirteitä. Jopa itä-Helsingin sosiaalitoimissa vierailut pystyy näkemään oudon humoristisesti ja hei, ainakin näki sitä toista puolta ihmisväestöstä, johon normi palkansaajat ei törmää muualla kuin julkisissa.

Meitä on joka junaan - ja joskus jotkut jäävät jopa asemalle. Joskus sitä vaan miettii, että onko itse niitä asemalla olijoita...

Noniin, mutta siis olen taas niin sanotusti päk in pisnes. Eli oravanpyörässä mukana, euron kuvat silmissä yhdeksästä viiteen ja viikonloput vapaat. Joskus villi elämä on kaukana menneisyydessä ja aikuiselämän velvollisuudet ovat realiteettia. Tylsää elämää siis. Ja varsinkin kun firma jossa nykyisin valveillaoloni käytän on kallellaan IT-puolelle ja täynnä IT ihmisiä. niitä, joista olen aina sanonut, etten puhu samaa kieltä ja joiden huumorintaju käsittämätöntä. Noh, sen minkä taakseen olet sanonut niin varmasti joudut edessä syömään. Heh, hauska :(

Seuraavan 6 kuukauden aikana on odotettavissa pari keikkaa (tuskin Deppareiden suuruusluokkaa kuitenkaan) ja yhdet häät. Että siinä sitä - eli siis ei mitään. Syyskuussa potti kuitenkin räjähtää, sillä kukapa ei haluaisi matkustaa viikon verran itäjunalla jossakin Siperian perukoilla venäjää mongertaen sen sijaan, että reissaisi esim Thaimaaassa upeaa rusketusta hankkien? En minä ja seurueeni kuitenkaan. Jos matkaan lähdetään matkan pitää olla matka. Sekä fyysisesti että henkisesti. Ja sitä se varmasti tulee olemaankin :)

Mutta aikaa siihen on vielä ja onneksi onkin. Aikaa opetella valokuvaamaan järkkärillä ja jopa hankkia se jostain. Isältä "lainattu" oikea vintage kamera ei siis ole se, jolla teen urani uutena Annie Leibovitzina.

Toivottavasti töissä olisi tulevaisuudessa aikaa myös päivittää tätäkin lokia? Sitä kun on pyydetty ja mikesi kansa sitä saisi jota se haluaa. Mutta mutta, katsotaan nyt. Vanhuus kun alkaa painaa ja koneen käynnistäminen viikonloppuisin ja varsinkin iltaisin on nykyisin mahdotonta. Kai sitä jotain muutakin pitäisi tehdä vapaa-ajallaan? Vai pitääkö?

Oukei, ja nyt tutumaan. Aamulla kuuden aamu (ggrrr) ja minä tarvitsen piiiitttkääät yöunet. Min 8 tiimaa :) Tervetula 30syys

Kuulemisiin kullannuput