Taalat taskussa ilman vaatteita

Hurraa.. Tässä sitä viimein ollaan ja voi pojat, en voi ainakaan sanoa, ettenkö olisi yrittänyt. Ja tällä tarkoitan nyt blogin kirjoittamista eli itseni huoraamista muiden arvostelevien katseiden alle. Huomautus kuitenkin tähän väliin, että tämän… ööhh… purkautumisen? aloittamisen perimmäisenä syynä on kuitenkin puhtaasti omien ullakkokerrosten läpikäynti, tyhjennys kirpputorille ja lopulta kenties jopa asunnoksi muuttaminen. Eli puhtaasti kaiken sen romun tyhjennys suoraan oman naamani eteen, jotta voisin lopulta lopettaa ainasen päänsisäisen dialogin kaikesta. Sitä paitsi kaiketi nyt pitää viimein lunastaa ne lukemattomat kännissä tehdyt lupaukset viimein aloittaa tämä plokkailu (ei baarituoppien), kun kaikki muutkin…


Fine, olkoot siinä ja levätköön rauhassa. Ei enää selityksiä kiitos, nyt tarvitaan toimintaa!
Ja ensimmäiseksi iskee tietenkin writer’s block, tietenkin. Noh, ehkäpä kerron sitten vain viikonlopun kulusta, kun ei sitä muutakaan keksi. Olin siis koulumme järjestämällä kivalla pikku retkellä Reykjavikin ympäristössä ja lopulta köröttelimme Blue Lagoonille uimaan. Tai siis muut uivat ja minä bosseni kanssa emme, kun olemme niin erilaisia. Noh, minulla on nuha ja toisilla… muu hyvä syy, miksi ei uinti maistunut. Mielenkintoinen paikka kuitenkin, jotenkin vaan häiritsevästi tuli mieleen kaikki ne lukemattomat suomalaiset kylpylät, joissa lilluu eläkeläisiä kuin puolukoita puurossa. Vain venäläisturistit puttuivat ja näkymä olisi voinut olla minkä tahansa rannikkokaupungin kylpylästä. Kunhan kuitenkin lumi sulaa, lämpötila kohoaa yli maagisen + asteen ja päivä pitenee voin kokeilla uudestaan menoa pataan keitettäväksi suolalla höystettynä.


Luokkaretkiturneemme sisälsi myös kurkistuksen paikalliseen kalastajakylään ja presidentin asuinpaikkaan. Kylmää ja tuulista, mutta varmaan nättiä, jos sen lumen alta nyt jotain paljastuisi. Mitä pressan kämppään nyt tulee niin on hyvin sijoitettu; keskelle ei mitään ja ilman suuria valvontajoukkoja. pyyntönä oli vain, että älkää pliis, koputelko ikkunoihin? Tosin tuskin täällä iskee paikallinen hyttystyttöarmeija Ólafur Ragnarin kämpille oikeutta vaatimaan. Niin ihanan Pieni Talo Preerialla –tyyppistä, että voisin varmaan itsekin pian ehdottaa itseäni ehdolle, kun kukaan ei sitä nyt näytä siihen hommaan itse haluavan.


Mitä iltaan tulee, niin hylkäsimme K:n kanssa tilaisuuden mennä juhlallisuuksiin, joiden teemana meni ”Bitches and Priests”. Totesimme, että olemme enemmän sitä ei-toivottua nunna-ainesta kuin vaihto-opiskelijahetukat mantereelta pukeutuneena taas vääriin vaatteisiin. Huomasin nimittäin ottaneeni mukaani Suomesta kaikkea liian vähän ja nyt miettiväni jokaisen ulosmenokerran hyvin tarkkaan. Toteutin kaiketi vahingossa fantasiani poistua maasta vain passin ja hammasharjan sekä yhden vaihtovaatekerran kanssa. Nappiin meni, mutta se fantasia oli sovellettu enemmän päiväntasaajan seudulle, ei Oulun korkeudelle keskelle talvea. Pientä hienosäätöä vielä ja voin kokeilla myöhemmin pakoa taalat taskuissa Bahamalle. Ja Bahama saattaa pian olla lähempänä kuin luulisikaan...